Peloista eroon

Hevonen voi olla pelkäämättä yllättävänkin hankalissa tilanteissa, kunhan sille annetaan mahdollisuus oppia ne vaarattomiksi. Tässä käytetään erilaisia opetusmenetelmiä.

Siedättäminen

Järjestelmällinen siedättäminen on hevosihmisen tärkein taito. Sitä tarvitaan usein, ja sillä on mahdollista ennaltaehkäistä hevosen säikähtäminen ja monet hankalat tilanteet. Sillä on myös mahdollista auttaa hevosta eroon jo opituista peloista.

Siedättämisessä mahdollisesti pelottavasta tai kiihdyttävästä asiasta kehitetään niin pieni tai kaukana oleva muoto, ettei rento hevonen sitä tunnu edes havaitsevan. Jos hevonen esimerkiksi pelkää vasaran pauketta, siedättämistä voi aloittaa naputtamalla kynnellä karsinan ovea.

Sitten asiaa tuodaan lähemmäs tai suurennetaan, kunnes hevonen hieman huolestuu muttei vielä yritä lähteä liikkeelle tai luimistele. Tähän jäädään (esimerkissä karsinan ovea yhä kynnellä naputellen), kunnes hevonen on tottunut ja muuttunut taas täysin rennoksi. Vasta sitten naputusta taas voimistetaan tai pelottavaa kohdetta tuodaan lähemmäs, kunnes hevonen taas eleillään osoittaa hieman huolestuvansa. Tilannetta toistetaan taas sellaisenaan, kunnes hevonen on rento, ja vaikeutetaan taas sitten.

Siedättäminen vaatii siis ihmiseltä kärsivällisyyttä ja tilanteen vaikeuttamista hevosen eleiden mukaan. Se on kuitenkin turvallisin tapa saada hevonen varmasti tottumaan kiihdyttäviin tai pelottaviin asioihin. Esimerkiksi laumasta pois lähtemiseen hevonen voidaan siedättää samalla tavalla vähitellen.

Jos pelkokynnys ylittyy eli hevonen väistelee, puolustautuu tai kiihtyy, siedättäminen ei etene. Siksi tilannetta kannattaa vaikeuttaa vain vähän kerrallaan.

Totuttaminen

Totuttamisessa hevonen yksinkertaisesti viedään totutettavaan tilanteeseen, sille puetaan varusteet, kuljetaan ovesta edestakaisin tai puhallellaan esimerkiksi tuomarin pilliin. Totuttaminen toimii silloin, kun kyse on hevosta vain hieman huolestuttavasta asiasta. Jos hevonen selvästi pelkää, kiihtyy tai yrittää puolustautua, kannattaa totuttamisen sijaan valita menetelmäksi edellä kuvattu siedättäminen.

Flooding

Hevosen pitämistä sitä pelottavassa tai kiihdyttävässä tilanteessa totutusmielessä kutsutaan floodingiksi. Siihen liittyy useita eläinsuojelullisia ongelmia: hevonen saattaa ennen tottumistaan yrittää paeta tai puolustautua ja vahingoittaa itseään tai ympäristöään. Hevonen saattaa oppia pelkäämään itse tilanteeseen joutumista tai esimerkiksi ihmisten läheisyyttä tai kiinnipitämistä. Tällainen opittu jännitys- tai pelkotila voi aiheuttaa hevoselle pitkäkestoista stressiä myöhemmässä elämässä.

Eläinsuojelulaki velvoittaa kohtelemaan eläimiä niin, ettei niitä pelotella, turhaan kiihdytetä tai pakoteta ylittämään luontaisia kykyjään. Siksi koulutusmenetelmien valinnassa ei ole kyse vain siitä, mitä ihminen itse haluaa käyttää. Menetelmä on valittava niin, että vältytään pelottelulta ja voimankäytöltä. Sen sijaan että kiinni sidotulle hevoselle vain puettaisiin varusteet, se siis pitää vähitellen siedättää eli antaa sille mahdollisuus tottua vähitellen varusteiden läheisyyteen ja lopulta niiden kiinnittämiseen.

Vastaehdollistaminen

Hevonen voi oppia pitämään uusia, sinällään merkityksettömiä asioita mukavina, jos niistä seuraa jotain kannattavaa. Jos hevonen saa herkkupalan joka kerran, kun satulavyötä kiristetään (täsmälleen kiristyksen hetkellä), se voi alkaa pitää satulavyön kiristämistä toivottavana. Kun hevonen tulee pyydystettäväksi tarhasta ja saa siitä paarmojen lentoaikaan palkinnoksi rapsuttamista, se alkaa kokea kiinniantamisen kannattavana. Tämä kuitenkin edellyttää sitä, että hevonen todella saa jotain sellaista, mitä se itse pitää tavoittelemisen arvoisena. Se vaihtelee hevoskohtaisesti.

Vastaehdollistaminen sopii hyvin sellaisiinkin tilanteisiin, joista hevosella on jo epämiellyttäviä kokemuksia, joita se on säikähtänyt tai joista tiedetään, että ne voivat joskus tulevaisuudessa tuntua välillä hieman ikäviltä, kuten rokottaminen. Riittävän suuri määrä hyviä kokemuksia samasta aiheesta toimii ennaltaehkäisynä, ettei hevonen alkaisi kartella tilannetta.

Esimerkiksi rokottaminen on tilanne, joka saattaa tuntua hevosesta hieman epämiellyttävältä. Hevonen saattaa säikähtää ja tulla piikkikammoiseksi. Viisas omistaja tai hoitaja pitää huolta siitä, että hevosella on jo ennen rokotustilannetta mukavia kokemuksia aiheesta. Hevosta kosketetaan kaulaan ja sille annetaan makupala. Kun tätä on toistettu jonkin aikaa, hevosta nipistetään kaulasta ja annetaan herkkupala. Lopulta kaulaa voidaan painaa esimerkiksi kynän päällä, ja antaa hevoselle herkkupala. Tässä hevosta siis sekä siedätetään pistämisen kaltaiseen tilanteeseen vähitellen, että vastaehdollistetaan herkkupalalla (tai rapsutuksella).