Hevonen on hyvä oppilas

Hevonen oppii kaiken aikaa koko elämänsä ajan. Se muokkaa käytöstään saamiensa kokemusten mukaan. Sen vuoksi jokainen hevosen käsittelijä ja ratsastaja on myös sen kouluttaja.

Ratsulle pitää opettaa avut

Kun hevonen osaa tehtävänsä hyvin, se työskentelee rauhallisesti ja tyytyväisesti. Ratsastaja ja hevonen kommunikoivat hevoselle aiemmin koulutettujen apujen välityksellä. Avut ovat ohjien, pohkeiden ja istunnan paineen ja suunnan muutoksia, joiden aiheuttama paine hellittää hevosen reagoidessa halutulla tavalla.

Hevosen hyvinvoinnille on suuri merkitys ymmärtääkö se noudattaa esimerkiksi pieniä kuolaimen liikahduksia suussaan tai päässään sen sijaan, että ohjaamiseen tai hidastamiseen käytettäisiin suurta voimaa. Pohjeapujen tulee olla pieniä jalkojen liikahduksia tai puristuksia hevosen kyljillä, potkiminen tai raju pusertaminen ei kuulu hyvään ratsastukseen. Veto tai nykiminen hevosen suussa kipeyttää suun ja pelottaa hevosta, pohkeilla potkiminen on vähintäänkin epämiellyttävää ja tekee hevosesta usein passivisen ja alistuneen.

Miten hevonen oppii?

Hevonen oppii käytöksensä seurauksista. Jos se kokee jonkin tekemänsä asian toistuvasti johtavan sille mieluisaan tulokseen, se alkaa toistaa tuota itselleen kannattavaa käytöstä. Kun hevonen esimerkiksi havaitsee, että puristavat pohkeet hellittävät sen kyljistä vauhtia lisäämällä, se oppii, että pohkeiden puristuessa sen kylkiin vauhdin lisääminen on kannattavaa.

Jos pohkeiden puristus ei löysää hevosen lisätessa vauhtia, vahdin lisääminen on hevoselle kannattamatonta ja jo muutamien toistojen jälkeen se lakkaa yrittämästä sitä. Seuraavaksi hevonen yrittää jotain muuta tai lakkaa yrittämästä kokonaan ja turtuu pohkeiden pyynnöille.

Kouluttamalla hevosesta tulee helpompi hoidettava

Hevoselle voi opettaa, että jokin hieman ikävä asia onkin mukava. Hevosta voi vaikka palkita herkkupalalla juuri silloin, kun sille annetaan lääkettä. Kun tätä toistetaan muutamia kymmeniä kertoja, hevonen alkaa toivoa lääkkeen antoa. Samaa voidaan tehdä myös muiden ikävien asioiden kohdalla, kuten satulavyötä kiristettäessä tai kun hevonen näkee auton kaukaa.

Mikä hevosta palkitsee?

Hevosta voi palkita kaikella sillä, mitä hevonen haluaa. Yleisin menetelmä ratsastettaessa on käyttää pyyntönä pientä painetta ohjan kautta hevosen suuhun tai pohkeilla hevosen kylkiin. Hevoselle paineen hellittäinen on palkinto. Hevosen tunto on yhtä herkkä kuin ihmisenkin, joten se aistii hyvin pienetkin paineen muutokset.

Hevosta voi palkita myös sellaisella ruualla, josta se pitää tai rapsutuksilla tai silityksillä, jos se pitää niistä. Yleensä hevonen myös pitää palkintona sitä, että se pääsee lähemmäksi mieluisaa lajitoveria. Mitä mieluisampi palkinto hevosta odottaa, sitä innokkaammin se yrittää. Jos palkinto ei hevosta kiinnosta, se ei myöskään motivoidu yrittämään.

Opettaako kehuminen hevosta?

Usein hevosia palkitaan äänikehuilla tai taputtelemalla niitä kaulalle. Jotkut hevoset saattavat pitääkin siitä, mutta yeisesti ottaen niiden on todettu olevan aika heikkoja palkintoja. Jollekin hevoselle ne voivat toimia jopa rankaisuina.

Hevonen voi kuitenkin oppia äänikehun tarkoittavan samalla tehtävän helpottumista tai muuta hevosta motivoivaa palkintoa. Silloin äänikehu voi alkaa saada saman merkityksen kuin varsinainen palkinto. Vaikutus säilyy kuitenkin vain niin kauan kuin äänikehu ja varsinainen palkinto annetaan yhtä aikaa tai heti peräkkäin.