Maailma hevosen silmin

Näkö: Hevosen silmät tottuvat hitaasti valon vaihteluihin. Aluksi hevonen on pimeässä melkein sokea, mutta kun silmät tottuvat, se näkee lopulta lähes pilkkopimeässäkin hyvin.

Haju: Osa hevosten maailmasta jää meiltä havaitsematta. Hevosilla on nimittäin paljon parempi hajuaisti kuin meillä. Ne haistelevat toisiaan ja ihmisiä saadakseen selville, mitä näille kuuluu. Hajuaistista on apua myös sopivien ruokakasvien valinnassa. Hevonen kipristää turpansa halutessaan saada tarkkaa tietoa hajusta.

Maku: Hevonen tutkii esineitä myös maistelemalla. Hevosen makuaisti muistuttaa omaamme. Hevoset pitävät yleensä sekä suolaisesta että makeasta.

Kuulo: Hevonen kuulee tarkasti jopa kilometrien päästä tulevia ääniä. Hevosen korvat kääntyvät äänien suuntaan. Korvien suunnasta voi nähdä, mitä hevonen huomioi.

Tunto: Hevosen turvassa ja silmien ympärillä on pitkiä tuntokarvoja. Hevonen tarvitsee niitä, ettei sen pää osuisi lähellä oleviin asioihin. Tuntokarvat ovat tärkeitä myös ruokaillessa, joten niitä ei saa poistaa. Tuntoaisti on tarkka muuallakin hevosen kehossa. Hevonen aistii kylmän ja kuuman, kosketuksen ja tärinän. Se huomaa jopa kärpäsen laskeutumisen iholleen. Kosketa siis hevosta lempeästi. Suuri eläin tuntee kipua aivan kuten pienikin. Hevosta ei saa lyödä tai potkaista, kuten ei muitakaan eläimiä tai ihmisiä.

 
Tehtävä:

Pystytkö kuvittelemaan, millainen on maailma hevosen silmin? Hevosen silmät ovat pään sivuilla, joten se näkee melkein joka puolelle. Vain otsan edessä, turvan alla ja niskan takana on pienet alueet, jonne hevonen ei näe. Jos hevonen haluaa nähdä tarkasti eteensä, se kohottaa päätään. Liikkeen se havaitsee hyvin, mutta muuten näkö ei ole kovin tarkka. Hevonen ei näe lainkaan punaista väriä.