Hevosen kasvatus

Hevosen hyvinvointiin vaikuuttaa varsin paljon se, millaiset edellytykset elämälleen se saa perimässään. Jalostukseen kannattaa käyttää vain terveitä ja hyväluonteisia hevosia.

Stressi haittaa kehitystä

Sekä ihmisistä että eläimistä tiedetään jo, että emän kokema stressi vaikuttaa sikiöön pysyvästi. Tamman elinympäristön, käsittelyn ja käytön kannattaa siis olla mahdollisimman hyvää ja stressitöntä. Kun varsa syntyy, sen kannattaa antaa rauhassa tutustua emäänsä ja emän siihen. Ihmisen tulee puuttua tilanteeseen syntymän jälkeen vain, jos siihen on syytä. Tutkimuksissa on todettu, että jopa vain hyväntahtoinen varsan auttaminen imemään saa aikaan sen, että varsa muutaman viikon ikäisenä välttelee ihmistä enemmän kuin varsa, jota ei ole autettu.

Vastasyntyneen varsan käsittelyä kannattaa välttää

1900-luvun lopussa oli vähän aikaa muodissa, että ihminen heti syntymän jälkeen esti varsaa nousemasta ja käsitteli sitä noin tunnin ajan. Ajatuksena oli, että varsa näin tottuisi heti ihmiseen mahdollisimman hyvin. Tämä on kuitenkin osoitettu useissa tutkimuksissa tehottomaksi. Lisäksi se on sekä varsalle että sen emälle stressaavaa. Se voi myös vaikuttaa heikentävästi varsaan pitkään. Eräässä tutkimuksessa heti syntymän jälkeen käsitellyt varsat olivat vielä vuoden ikäisinäkin toisille varsoille aggressiivisempia kuin verrokkiryhmän varsat, joita ei käsitelty.

Varsa tarvitsee toisten hevosten seuraa, runsaasti liikuntaa, oikean ruokinnan ja säännölliset loishäädöt. Varsan liikkuminen vaikuttaa sen aikuisuuteen asti: paljon liikkuvat varsat ovat aikuisina vahvempia luustoltaan ja jänteiltään. Liikunnan puute ja ylipaino altistavat varsaa kasvuhäiriöille.

Varsat liikkuvat ensimmäisenä elinkuukautenaan kaksi kertaa enemmän kuin myöhempinä kuukausina. Tämä kannattaa ottaa huomioon astutusajankohtaa valitessa niin, että varsalla on heti mahdollisuus olla ulkona laitumella vuorokauden ympäri. Karsinassa pidettävät varsat liikkuvat vähemmän, vaikka ne pääsisivät päivisin ulos.

Varsalle pitää opettaa taitoja

Pikkuvarsa ei luonnostaan osaa mitään ihmisen toivomaa taitoa - melkeinpä päinvastoin! Varsa osaa synnynnäisesti väistää lähestyvää ihmistä ja loikkia hurjasti päästäkseen pakoon, jos se kokee olevansa jossain kiinni. Sille pitää siis vähitellen ja huolellisesti opettaa, miten esimerkiksi antaa laittaa riimu, miten myödätä riimun paineelle, miten kulkea ihmisen lähellä talutuksessa ja miten antaa ihmisen nostaa sen jalkoja.

Jos asiat koulutetaan varsalle järjestelmällisesti ja pienestä etenemisestä palkiten se oppii nopeasti tekemään mitä ihminen haluaa. Vaikka varsa on vielä pieni ja heikko ja ihminen muutaman viikon ajan pystyisikin hallitsemaan sitä voimalla se ei tarkoita, että voiman käyttöön olisi mitään syytä. Kun varsaa opetetaan oikeasta toiminnasta palkiten, siitä tulee luottavainen ja mielellään ihmisen kanssa yhteistyötä tekevä.

Vieroita myöhään, aikuinen mukaan laumaan

Varsan vieroittaminen emästään on aina suuri stressi ja se kannattaa tehdä vasta, kun siihen on todellista syytä. Kun varsa jää vieroituksen jälkeen tuttuun laumaan asumaan, tämä vähentää vieroituksesta koituvaa stressiä. Stressiä voi myös vähentää pitämällä varsa muiden kanssa pihatossa tai laitumella. Jopa kolmannes kaikista stereotyyppisistä käyttäytymismuodoista saa alkunsa vieroittamisen yhteydessä.

Vaikka varsoilla on paljon iloa toisista varsoista leikkikavereina, ei niitä kannata asuttaa pelkästään keskenään. Pelkistä 1-2-vuotiaista varsoista koostuvat hevosryhmät ovat toisilleen aggressiivisempia kuin sellaiset, jossa mukana on aikuinen hevonen.